Yleistä päästökaupasta 

EU:n sisäisen päästökauppajärjestelmän sekä Kioton pöytäkirjan mukaisen kansainvälisen päästökaupan tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen ja hiilidioksidin päästövähennystavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. YK:n ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja astui voimaan vuonna 2005. Pöytäkirjassa määritellään teollisuusmaille sitovat kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteet vuosina 2008 - 2012. Vähennysvelvoitteet koskevat yhteensä kuutta kasvihuonekaasua, mutta EU:n sisäisessä päästökaupassa ovat mukana tällä hetkellä vain hiilidioksidipäästöt. Päästökauppajärjestelmän tarkoituksena on toimia siten, että siihen kuuluvien toimialojen päästöt pysyvät ennalta määritellyn kokonaispäästömäärän rajoissa.

EU:n sisäinen päästökauppa alkoi vuoden 2005 alussa. Tämä ensimmäinen EU:n päästökauppakausi päättyi vuoden 2007 lopussa. Toinen EU:n päästökauppakausi koskee vuosia 2008 - 2012. Kolmas EU:n päästökauppakausi koskee vuosia 2013 - 2020. Vuoden 2012 alusta lukien päästökauppa laajenee kattamaan myös ilmailun, jossa kauppa aloitetaan vuoden pituisella ensimmäisellä kokeilukaudella. Ilmailussa vuosi 2012 toimii kokeilukautena ennen seuraavan päästökauppakauden alkua.

Suomessa päästökaupasta säädetään päästökauppalailla ja asetuksilla. Päästökauppalakia sovelletaan nimelliseltä lämpöteholtaan yli 20 megawatin polttolaitosten ja niiden kanssa samaan kaukolämpöverkkoon liitettyjen pienempien polttolaitosten, öljynjalostamoiden, koksaamoiden sekä eräiden teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuden laitosten ja prosessien hiilidioksidipäästöihin. Vuodesta 2008 eteenpäin päästökaupan piiriin ovat kuuluneet myös eräät petrokemian laitosten prosessien sekä kivivillan ja nokimustan valmistuksen polttoprosessien hiilidioksidipäästöt. Suomessa päästökauppa koskee noin 600 laitosta.